Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen
Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset
Tieteenharjoittaminen edellyttää laadukasta tutkimusta, joka tuottaa luotettavia tuloksia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että tutkijoilla on hyvä ammattitaito. Tutkijan ammattitaito voidaan jakaa kunkin tieteenalan edellyttämään tiedolliseen ja tutkimuskäytäntöjen tekniseen hallintaan sekä ammattietiikkaan, jotka yhdessä muodostavat hyvän tieteellisen käytännön. Tieteenalan huono hallinta ja huolimattomuus tutkimuksen suorittamisessa, tulosten kirjaamisessa, säilyttämisessä ja raportoinnissa ovat merkki huonosta tutkijan ammattitaidosta, ja ne heikentävät tutkijan saamien tulosten luotettavuutta ja voivat jopa mitätöidä tutkimuksen. Tiedolliset puutteet ja huolimattomuus eivät kuitenkaan välttämättä merkitse, että tutkijan ammattietiikka olisi kyseenalainen. Jäljempänä kuvatuilla hyvän tieteellisen käytännön loukkauksilla tarkoitetaan nimenomaan laadukkaan tutkimuksen esteenä olevaa tutkijan ammattietiikan puutetta. Vaikka tällaisten rikkomusten yksityiskohtainen ja yksiselitteinen määritteleminen onkin mahdotonta, esimerkkien avulla voidaan luonnehtia, millainen toiminta on tutkijan ammattietiikan vastaista.
Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset on seuraavassa jaoteltu kahteen kategoriaan, jotka ovat piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja vilppi tieteellisessä toiminnassa. Piittaamattomuus ja vilppi voivat ilmetä sekä itse tutkimuksen teossa että tutkimustulosten ja johtopäätösten esittämisessä. Sen lisäksi, että piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja vilppi tieteellisessä toiminnassa loukkaavat tieteen integriteettiä, niihin syyllistyvä voi syyllistyä myös lainvastaiseen tekoon. Aidot tieteelliset tulkinta- ja arviointierimielisyydet sitä vastoin ovat osa tieteellistä keskustelua eivätkä loukkaa hyvää tieteellistä käytäntöä.
Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ilmenee törkeinä laiminlyönteinä (gross negligence) ja holtittomuutena erityisesti tutkimuksen suorittamisessa. Esimerkkeinä muunlaisesta piittaamattomuudesta hyvän tieteellisen käytännön noudattamisessa voidaan mainita muiden tutkijoiden osuuden vähättely julkaisuissa ja puutteellinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin, tutkimustulosten tai käytettyjen menetelmien huolimaton ja siten harhaanjohtava raportointi, tulosten puutteellinen kirjaaminen ja säilyttäminen, samojen tulosten julkaiseminen useita kertoja näennäisesti uusina ja tiedeyhteisön johtaminen harhaan oman tutkimustyön suhteen.
Vilppi tieteellisessä toiminnassa merkitsee tiedeyhteisön ja usein myös päätöksentekijöiden harhauttamista. Se on väärien tietojen tai tulosten esittämistä tiedeyhteisölle tai niiden levittämistä esimerkiksi julkaisussa, tieteellisessä kokouksessa pidettävässä esitelmässä, julkaistavaksi tarkoitetussa käsikirjoituksessa tai rahoitushakemuksessa. Vilpin ilmenemismuotoja on seuraavassa luonnehdittu jaottelemalla se sepittämiseen, vääristelyyn, luvattomaan lainaamiseen ja anastamiseen.
- Sepittämistä (fabrication) on tekaistujen havaintojen esittäminen tiedeyhteisölle. Sepitettyjä havaintoja ei ole tehty tutkimusraportissa kuvatulla tavalla tai menetelmillä. Sepittämistä on myös tekaistujen tulosten esittäminen tutkimusraportissa.
- Havaintojen vääristelyllä (misrepresentation, falsification) tarkoitetaan alkuperäisten havaintojen tarkoituksellista muokkaamista tai esittämistä niin, että havaintoihin perustuva tulos vääristyy. Tulosten vääristelyllä tarkoitetaan tieteellisesti perusteetonta tutkimustulosten muuttamista tai valikointia. Vääristelyä on myös johtopäätösten kannalta olennaisten tulosten tai tietojen esittämättä jättäminen.
- Luvatonta lainaamista (plagiarism) on jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittäminen omanaan.
- Anastamisella (misappropriation) tarkoitetaan tutkijalle luottamuksellisesti esitetyn alkuperäisen tutkimusidean, -suunnitelman tai -havaintojen oikeudetonta esittämistä tai käyttämistä omissa nimissään.
Toisen tutkijan työn tahallinen turmeleminen, viivyttäminen tai vaikeuttaminen on luonnollisesti tuomittavaa ja voi kuulua myös rikosoikeudellisen sääntelyn piiriin. Lisäksi sellaisesta toiminnasta voi seurata velvollisuus korvata aiheutunut vahinko. Hyvää tieteellistä käytäntöä loukkaavat tutkijat voivat syyllistyä myös yleisön harhauttamiseen esittämällä julkisuudessa harhaanjohtavia tai vääristeleviä tietoja tutkimuksestaan, sen tuloksista, tulosten tieteellisestä merkityksestä tai niiden sovellettavuudesta. Vaikka tällainen toiminta on tieteen ja tiedeyhteisön kannalta haitallista ja tuomittavaa, jäljempänä kuvattua menettelyä ei sovelleta sen selvittämiseen, ellei sitä voida samalla pitää hyvän tieteellisen käytännön loukkauksena edellä esitetyn luonnehdinnan mukaisesti. Menettelyohjeet on laadittu tieteen sisäisen integriteetin ja laadun varmistamiseksi ja ylläpitämiseksi. Yliopistoilla, tutkimuslaitoksilla, ammattikorkeakouluilla, muilla tutkimusta harjoittavilla organisaatioilla ja tiedeyhteisöllä kokonaisuutena on kuitenkin vastuullaan ehkäistä toimintaa, joka haittaa tutkimustoimintaa tai harhauttaa yleisöä, ja niiden on puututtava todettuihin tapauksiin sopivaksi katsomallaan tavalla.
