Opetusmateriaalit

Diasarjat

PowerPoint-esitykset:

TENKin opetusmateriaali on vapaasti käytettävissä. Lähde mainittava.

Tapausesimerkkejä

Hyvän tieteellisen käytännön loukkauskategoriat:

  • Vilppi tieteellisessä toiminnassa
  • Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä
  • Harmaa alue eli muita vastuuttomia menettelyitä

Huom! Aidot tieteelliset tulkinta- ja arviointierimielisyydet ovat osa tieteellistä keskustelua, eivätkä ne loukkaa hyvää tieteellistä käytäntöä.

1. Vilppi tieteellisessä toiminnassa

Vilppi tarkoittaa tiedeyhteisön harhauttamista joko tahallisesti tai huolimattomuudesta. Se on väärien tietojen tai tulosten esittämistä. Vilppiä on myös toisen tekemän työn anastaminen tai esittäminen omana. Vilppi voidaan jakaa neljään ilmenemismuotoon:

  • Sepittäminen (tekaistujen havaintojen tai tietojen esittäminen tiedeyhteisölle)
  • Vääristely (alkuperäisten havaintojen tai tiedon tarkoituksellinen muokkaus tai esittäminen vääristävästi)
  • Plagiointi (jonkun toisen työn tai sen osan esittäminen omanaan)
  • Anastaminen (jonkun toisen tutkimusidean, -suunnitelman tai -havaintojen esittäminen ja käyttäminen omissa nimisään)

Huom! Aidot tieteelliset tulkinta- ja arviointierimielisyydet ovat osa tieteellistä keskustelua, eivätkä ne loukkaa hyvää tieteellistä käytäntöä

Esimerkki 1: Vilppi opinnäytetyössä

Yliopiston suorittamassa esiselvityksessä todettiin, että maisteri X oli plagioinut kandidaatin ja pro gradu -tutkielmiinsa lukuisia osia toisen jatko-opiskelijan opinnäytetyöstä ilman asianmukaisia viitemerkintöjäAlkuperäistä työtä ei myöskään mainita tutkielmien lähdeluetteloissa. Asia oli tullut ilmi opiskelijan jo saatua tutkintotodistuksensa.

Asiasta tehtiin HTK: ohjeen mukainen esiselvitys, jossa epäilty myönsi teon. Plagiointi johti tutkinnon menettämiseen.
 

Esimerkki 2: Vakava vilppi − Plagiointia tutkittaessa havaittiin myös sepitys

Yliopisto sai päätökseen tutkija X:ään kohdistuneen HTK-loukkausepäilyn. X:n esimiehen ilmoituksen johdosta oli ryhdytty tutkimaan, oliko X syyllistynyt plagiointiin tieteellisessä tuotannossaan. Suoritetussa varsinaisessa tutkinnassa todettiin alkuperäistä epäilyä laajempi, vakavampi vilppi: plagiointi, sepittäminen ja tiedeyhteisön harhaanjohtaminen samassa yliopistossa suoritetussa opinnäytteessä sekä muussa kirjallisessa tuotannossa. Tutkintaryhmän selvityksen mukaan plagiointi eli toisen julkituoman työn tai sen osan luvaton esittäminen oli ollut systemaattista. Lisäksi selvityksessä todettiin, että X oli tutkintaprosessin aikana saanut toisen henkilön antamaan väärän lausunnon hänen puolestaan. X puolustautui sillä, että hän ei ole tiennyt eikä ymmärtänyt, mitä miten tieteellisen kirjoittamisen osalta tulisi menetellä, eikä tämän takia katsonut syyllistyvänsä plagiointiin. Tutkintaryhmän mukaan tämä ei voinut pitää paikkaansa, koska X oli osana yliopisto-opintojaan suorittanut hyväksyttävästi useamman tieteellistä kirjoittamista ja tutkimusetiikkaa käsittelevän opintojakson. Tutkintaryhmä katsoi, että X ei voi vilpittömässä mielessä esittää väitettä ettei ole ymmärtänyt miten menetellä tieteellisen kirjoittamisen osalta. Tutkimuksen seurauksena käynnistettiin sekä X:n pro gradu -työn että hänen työsuhteensa jatkamisen uudelleen arviointi. Lisäksi tapaus päätettiin julkistaa.

2. Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä

Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ilmenee törkeinä laiminlyönteinä tutkimustyön eri vaiheessa. Esimerkkejä piittaamattomuudesta ovat:

  • muiden tutkijoiden osuuden vähättely julkaisuissa, kuten mainitsematta jättäminen sekä puutteellinen tai epäasiallinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin
  • tulosten ja menetelmien harhaanjohtava raportointi
  • tutkimusaineistojen puutteellinen kirjaaminen ja säilyttäminen
  • samojen tulosten julkaiseminen useita kertoja näennäisesti uusina, ns. itseplagiointi
  • tiedeyhteisön muulla tavoin harhaanjohtaminen

Esimerkki 1: Piittaamattomuus − Toisen tutkijan työn vähättely julkaisuissa 

Eräässä monitieteisessä tutkimushankkeessa työskennelleet tutkijatohtori X ja professori Y olivat ajautuneet kirjoittajuuskiistaan liittyen useisiin hankkeen yhteisartikkeleihin. Molemmat olivat tehneet asiasta yliopiston rehtorille kirjallisen tutkintapyynnön. X:n mukaan Y oli anastanut hänen tieteellisen työnsä. Lisäksi X mukaan yksi artikkeli oli julkaistu ja kahta käsikirjoitusta oli työstetty vertaisarviointia varten hänen tietämättään. Y kiisti X:n vaatimukset tulla merkityksi kirjoittajaksi. Suoritetussa esiselvityksessä todettiin, että kahdessa kiistanalaisessa artikkelissa ei lainkaan viitattu X:ään eikä muutoinkaan mainittu hänen kontribuutiotaan. Yliopiston rehtori päätti, että professori Y sekä kanssakirjoittaja Z olivat syyllistyneet piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Useista kanssakirjoittajista vain Z:n katsottiin loukanneen hyvää tieteellistä käytäntöä, koska hänen nimensä oli muutamassa artikkelissa ensimmäisenä. Tapaukseen liittyvässä esitutkinnassa yliopiston rehtori päätti, että X:n työ ei yltänyt kirjoittajuuteen kaikissa hankkeessa julkaistuissa tieteellisissä testeissä. Näin ollen X:n kontribuutio osoittamiseksi olisi riittävää, että hänet mainitaan kiitokset osiossa.

X oli tyytymätön rehtorin päätökseen ja pyysi tapauksesta lausunnon TENKiltä. TENKin lausunnon mukaan se, millaisessa asemassa tutkija on tutkimusprojektissa, ei ole merkityksellinen arvioitaessa sitä, tulisiko hänet mainita julkaistussa tekijänä. Kysymys tekijyydestä riippuu yksinomaan siitä, millaisen panoksen tutkija on antanut tutkimuksessa esitettävän uuden tiedon tuottamiseen. Tekijänkunniasta, eli oikeudesta tulla tunnustetuksi tekijänä tutkimuspanoksen siihen riittäessä, ei voida luopua esimerkiksi työsopimuksissa tai sillä, osallistuiko tutkijakäsikirjoituksen varsinaiseen kirjoittamisprosessiin.

Esimerkki 2: Piittaamattomuus − Puuttuva nimi lisättiin julkaisun kirjoittajaluetteloon jälkikäteen 

Tutkija X:n ilmoituksen johdosta tehdyn esiselvityksen perusteella päätettiin, että erässä tutkimuslaitoksessa työskentelevät ryhmäpäällikkö Y ja projektitutkija Z olivat syyllistyneet HTK-loukkaukseen, kun he jättivät X:n nimen pois yhteisartikkelin kirjoittajaluettelosta. Kyseessä oli kansainvälisessä tiedelehdessä julkaistu artikkeli, jolle oli Y:n ja Z:n lisäksi merkitty kaksi muutakin kirjoittajaa. X oli artikkelin julkaisemisen aikaan vanhempainvapaalla A:sta. HTK-selvityksen mukaan X:n nimi oli jäänyt pois kirjoittajalistalta inhimillisen erehdyksen seurauksena. Tästä huolimatta päätös oli, että kyseessä oli piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Tutkija X:n nimi lisättiin sähköisesti julkaistun artikkelin kirjoittajaluetteloon jälkikäteen.

Esimerkki 3: Tutkijalla on oikeus rajata tutkimuksensa haluamallaan tavalla

Tohtori X pyysi TENKiä selvittämään, onko dosentti Y syyllistynyt tutkimuseettiseen piittaamattomuuteen väitöskirjatyönsä aiheen rajauksessa siten, että tämä olisi jättänyt olennaisia tietoja tarkoituksella mainitsematta eli olisi syyllistynyt piittaamattomuuteen tieteellisessä työssään. X:n mukaan Y ei ole myöskään ottanut huomioon X:n samasta aiheesta julkaisemia tutkimuksia. X oli tyytymätön yliopiston asiassa tekemään päätökseen, jonka mukaan piittaamattomuutta ei ollut todettu.

Lausunnossaan TENK yhtyi yliopiston näkemykseen. Y:llä on tutkijana ollut oikeus rajata tutkimuksensa haluamallaan tavalla. Rajauksen asianmukaisuus on tieteellisen keskustelun piiriin kuuluva kysymys. Tieteelliset tulkintaerimielisyydet eivät loukkaa hyvää tieteellistä käytäntöä.

3. Muita vastuuttomia menettelyjä

Tutkimustyössä voi esiintyä myös muita vastuuttomia menettelyjä, jotka voivat täyttää HTK-loukkauksen kriteerit. Esimerkkejä:

  • Tekijyyden manipulointi esimerkiksi sisällyttämällä tutkimukseen osallistumattomia henkilöitä tekijäluetteloon
  • Omien tieteellisten ansioiden paisuttelu esimerkiksi ansioluettelossa tai sen käännösversioissa
  • Tutkimuksen lähdeluettelon paisuttelu tutkimusviittausten määrän keinotekoiseksi lisäämiseksi